Pystytyspäivä

Pystytyspäivää edeltävänä päivänä oli aivan upea, aurinkoinen syyspäivä! Minun oli pakko päästä tontille fiilistelemään perustuksia ja maisemia vielä kerran ilman taloa! Sekä nappaamaan tästä vielä muutamat kuvat muistoksi.

Tontilla oli hyvin odottavainen tunnelma. Perustukset olivat valmiina ja maatyöt tehtynä. Etupihalle oltiin jo viikon alussa tuotu Jukkatalon toimesta kattotuolit, sekä lautatarvikkeita.  Maanantai aamuna sain Santerilta kuvan, jossa ensimmäistä lastia purettiin. Olin salamana hereillä ja aivan intona! Olo oli kuin jouluaattoa odottavalla lapsella! Se oli ihan nurkan takana, meidän pystytyspäivä! Pystytyspäivämme oli siis torstai 24.10. Olimme sopineet anoppini kanssa menevämme koko perhe sinne yöksi jo edeltävänä iltana. Näin ollen pääsin itsekin seuraamaan pystytystä heti aamusta, kun pystyin jättämään tytöt nukkumaan anoppini kanssa, kun itse hilpaisin Santerin seuraksi tontille. Anoppini asuu siis saman tien varrella, jossa tonttimme on. Kätevää, eikö?

Itse talon pystytys tuli tietysti Jukkatalon puolesta, eli meidän tehtävänämme oli olla ihan vain katselijoina. Santeri kuitenkin oli enemmän läsnä pystytysporukan kanssa ja autteli sen mitä pystyi. Minulla taas oli yksi tehtävä katselun lisäksi. Olin päättänyt tehdä talon pystytyksestä timelapse videon. En ole aiemmin sellaista tehnyt, joten tämä oli omalta osaltani täysin hyppy tuntemattomaan. Mietiskelin eri vaihtoehtoja, miten voisin tämän videon toteuttaa ja päädyin lopulta lainaamaan ystäväni GoPro kameran ja toiselta ystävältäni jalustan kyseiselle kameralle. 

Onneksi pystytyspäivän sääksi oltiin luvattu lähes yhtä hyvää säätä, kuin mitä edellispäivänäkin oli. Tämä oli tietysti mahtava uutinen, sillä koko päivä oli tarkoitus viettää ulkona ja vesisade olisi voinut olla ikävää ja latistaa hieman tunnelmaa. Saatoin huokaista helpotuksesta myös kuvaamiseni suhteen, sillä mikäli olisi ollut sadekeli, olisin joutunut laittamaan kameran sään kestävään koteloon, jolloin en olisi saanut sitä samanaikaisesti lataukseen. Minulla oli siis kamera kytkettynä varavirtalähteeseen ihan koko päivän ajan, sillä en uskaltanut ottaa riskiä, että akku loppuisi kriittisessä kohdassa. Tämän lisäksi olimme laskeneet, että kamerassa olevan muistikortin kapasiteetti riittäisi varmasti tälle kuvamäärälle, mitä arvoimme tämän timelapsen kestävän. Kameran oli kuitenkin tarkoitus olla päällä kellon ympäri ja niinhän se lopulta olikin. Mutta se kuvaamisesta ja säästä edellisenä päivänä. Nyt kirjoitan millainen pystytyspäivä meillä oli! 

Ihka ensimmäinen seinänpätkä ilmassa

Heräsimme anopin luota klo 6.30. Keitimme kahvit mukaan meille, sekä pystytysporukalle, pukeuduimme ja painelimme tontille. Siinä me seisoimme klo 7.00 aamulla (nyt täytyy sanoa näin kohta 3,5vuotta lasten kanssa kotona olleena, etten edes muista, milloin viimeksi olisin ollut niin aikaisin ulkona, haha) pimeällä tontilla ja joimme kahvia yhdessä kahden pystyttäjän, sekä yhden nosturikuljettajan kanssa. Ja vitsit miten minua jännitti! En todella olisi uskonut, että olisin näin innoissaan elementtien pystyttämisestä, mitä olin sitten siinä tilanteessa. Yritin kuitenkin olla mahdollisimman cool ja painelin tontin perälle etsimään mahdollisimman hyvää paikkaa kameralleni. Olin aluksi ajatellut kuvaavani videon tontin sivussa olevan korkean kallion päältä, mutta päädyin kuitenkin viemään kameran ihan tontin perälle, mistä oli mielestämme paras kuvakulma koko tontille. Minun oli todella vaikea hahmottaa, mihin suuntaan kuvaan ja mitä kamerassa näkyy, kun aluksi oli niin kovin pimeää, etten nähnyt ruudulla kuin pelkkää mustaa. Tämän takia epävarmuuksissani menin heiluttelemaan kameraa alkuun etsiessäni parempaa kuvakulmaa. Näin jälkiviisaana tiedän, että ei olisi kannattanut. Lisäksi se pitää vielä mainita, että GoPro:n kuvausalue on hyvin laaja, paljon laajempi mitä aluksi tajusinkaan, vaikka kameraa minulle lainannut ystäväni yrittikin tätä minulle kertoa. Tämän lisäksi kuvakulmaa ja etäisyyttä sai todella hyvin muokattua vielä videon editointivaiheessa tietokoneella. Tätä en tosin kuvaus hetkellä vielä tiennyt.

Ensimmäinen seinän pätkä nousi ilmoihin samoihin aikoihin, kun päivä alkoi valkenemaan. Klo 07.58 katselin, kuinka seinää aseteltiin paikalleen talon perälle. Ensimmäisessä elementissä oli mm. meidän vessan, saunan, työhuoneen ja keittiön ikkunat. Hurjan jännittävää!

Seuraavan seinänpätkän hakiessa paikkaa sokkelin päältä, muuttui taivas vaaleanpunaiseksi ja tontille tuli ihana, melkein maaginen tunnelma! Olin niin innoissani, että taisin tanssia tässä kohtaa pientä happy dancea omassa kuvauspaikassani. Tässä seinässä näkyi ruokahuoneen iso lattiasta katton rajaan oleva ikkuna, sekä nuoremman tyttäremme huoneen ikkuna.

Ja siinä se ensimmäinen, talomme pisin seinustamme olikin! Kaksi elementtiä ja se oli siinä. Pystyttäjät olivat kyllä nopeita ja taitavia. He ohjasivat seinät ripeästi omille paikoilleen, poistivat suojauksia, kiinnittivät ja tukivat seinät ja laittoivat vielä ylös muovit, jotta mahdollinen vesisade ei pääsisi sisälle seinän rakenteisiin. Vaikka olikin hyvä sää, oli minulla kuitenkin kokoajan sellainen olo, että talomme oli hyvin säältä suojassa, vaikka kattoa ei ollut tietenkään tässä vaiheessa vielä pään päällä.

Seuraavaksi paikoilleen nostettiin talomme toinen pääty. Tämä pääty pitää sisällään pääsisäänkäyntimme, eteisen ikkunan ja esikoisemme ikkunan. Seuraava palanen oli ikkunaton, mutta siinä oli sekä teknisentilan-, että kodinhoitohuoneen ovet, tai siis oviaukot. Tämän jälkeen tuli erillisinä elementteinä meidän olohuoneen ikkunat. Tätä seuraava elementti oli varmaan pienin, eli siinä oli vain olohuoneen pieni ikkuna. Tämän jälkeen laskettiin tulevan terassin vastainen elementti, eli se seinän pätkä, johon tulee käytävä meidän makuuhuoneeseemme. Tällä seinällä on terassin tupla lasiovet, käytävän ikkuna ja meidän makuuhuoneemme ikkuna. Viimeinen "palanen" oli talon toinen pääty, eli meidän makuuhuoneemme.

Klo 10.24 oli siis kasattu käytännössä koko talo! Tai ainakin talon seinäelementit. Ja tähän väliin oli mahtunut yksi kahvi ja eväsleipä taukokin! Uskomattoman nopeata toimintaa tämä elementtien pystytys. Mutta ei tämä hauskuus tähän loppunut. Seuraavaksi oli vielä autotallin elementtien kasaus. Tässä kohtaa olivat tytötkin jo heränneet, syöneet aamiaisen ja päässeet ulos yhdessä mummin kanssa. He tulivat tietysti heti tontille tarkistamaan tilanteen ja olivat tyytyväisiä, kun ehtivät nähdä elementtien kasausta. Pienempi ei pahemmin pystytyksestä välittänyt, hän vaikutti olevan enemmänkin hämillään kaikesta hässäkästä, äänistä ja ihmisistä. Kolmevuotias esikoisemme taas oli kyllä hyvin kiinnostunut pystytyksestä, mutta se kiinnostus ei kauaa kestänyt, haha! Hän oli enemmin huolissaan siitä että "muistakaa mun keinu". Lupasimme, että keinun aika tulee kyllä, mutta vähän myöhemmin.

Kun autotallin runko oltiin kasattu, pidettiin hyvin ansaittu lounastauko. Santeri meni pystytysporukan kanssa lounastamaan, kun taas minä suuntasin anopin luokse ja söin yhdessä tyttöjen ja anopin kanssa.

Tilanne lounaalle lähitessä

Lounaan jälkeen palasin tontille ja siellä oli jo kattotuoleja nostettu paikoilleen. Tämä(kin) vaihe vaikutti näin sivusta seuraajan näkökulmasta helpolta ja nopealta. Talon pystyttäjien ja nosturikuljettajan yhteistyö oli saumatonta ja kaikki olivat ah niin taitavia. On se kyllä ilo silmälle katsoa ammattilaisia työssään! Kattotuolien jälkeen myös talon molemmat päätypalat laitettiin paikoilleen, sekä muutama tukipuu, jotta autotallin kattotuolit saatiin paikoilleen.

Tässä kohtaa alkoikin jo hämärtää. Nosturi nosteli vielä tarvittavia lautakasoja ym. oikeille paikoilleen ja sitten nosturi pääsi lähtemään, noin klo 18. keippeillä. Päivä alkoi olla niin sanotusti pulkassa. Päivän päätteeksi kävin sammuttamassa kameran ja otin sen mukaani kotiin. Samana iltana ei energiat enää riittäneet materiaalin läpikäyntiin, vaan päätin suosiolla tehdä sen seuraavana päivänä. Aluksi ajattelin, että olisin kuvaillut useamman päivän, mutta lopulta päädyin siihen että tämä yksi päivä sai luvan riittää. Olen kuitenkin todella tyytyväinen siihen, että kuvasin. Jäihän tästä aivan super ihana muisto minulle ja Santerille <3

Kun asentajat lähtivät tontilta ja kävelimme Santerin kanssa anopille hakemaan lapsia, oli kyllä aivan kaikkensa antanut, mutta todella kiitollinen olo. Vaikka tämä päivä ei ollut minulta juuri fyysisiä ponnisteluja vaatinutkaan, olin aivan loppu. Kaikki se jännitys purkautui ja oli ihana päästä kotiin lasten kanssa <3

Pystytyksestä seuraavana päivänä saimme vielä aluskatteen talon päälle, juuri sopivasti ennen viikonlopun (lumi)sateita! Ensi viikolla olisi tarkoitus saada peltikatto, sekä tuulensuojalevyt paikoillee. Jukkatalon puolesta tulee myös kaikki terassit, joten niitäkin varmasti aletaan naputtelemaan kasaan ensi viikon aikana. Päivitän taas uudet kuvat jahka päästään hommassa eteenpäin. Kuvaamani video löytyy tämän postauksen lopusta.

<3 Jannica

Olohuoneen korkeat ikkunat

Meillä on pääovi! Väliaikainen, mutta silti!

Siinä se nyt on, meidän tuleva kotimme <3