Tajusin juuri, että perheellämme on nyt jo yli vuosi raksa elämää takana.
Projektin alkaessa olin vielä hoitovapaalla ja esikoinen aloitti kerhon. Vuoden vaihteessa kerho loppui ja molemmat tytöt aloittivat päiväkodin minun palatessa töihin. Ehdimme elää tätä uutta, niin hyvin alkanutta arkea vain muutaman kuukauden, kunnes tulikin sitten korona heittäen koko paletin taas uusiksi. Otimme lapset pois päiväkodista ja siirryin itse etätöihin. Nyt lapset ovat kotihoidossa ainakin elokuun alkuun saakka, joten luultavasti saamme kokea vielä yhden päiväkotiharjoittelun tämän raksamatkan aikana. Paljon on siis tapahtunut pienten tyttöjen elämässä tässä ajassa ja voin kertoa, että nämä kaikki muutokset jo valmiiksi kuormittavassa elämäntilanteessa eivät ole olleet itsellekään helppoja. Onneksi lapset ovat kuitenkin hurjan sopeutuvaisia ja kaikki on mennyt lopulta todella hyvin.
Havahduin tässä yhtenä päivänä miettimään sitä, että nuorimmaisemme oli vain 10 kuukauden ikäinen vauva, kun teimme tonttikaupat ja hän oli juuri ehtinyt täyttää vuoden kun ensimmäiset työt alkoivat tontilla. Nyt hän on kaksivuotias reipas nuori neiti, joka ei tiedä mitään elämästä, jossa ei käydä useita kertoja viikossa tontilla tai jossa myös isä olisi päivittäin läsnä lasten arjessa.
Ennen projektin alkua mietin paljon sitä miten nuorimmaisemme sen ottaa. Tämä oli kuitenkin melko turhaa, sillä projektin aloitus ei juurikaan hänen elämäänsä hetkeuttanut. Sen sijaan kolmevuotias esikoisemme on ottanut tilanteen paljon raskaammin. Hän kaipailee isäänsä ja varsinkin projektin alkumetreillä yritti usein pistää isiä lupaamaan, ettei enää ikinä menisi tontille. Tämä on kuitenkin tässä vuoden mittaan helpottanut todella paljon, eikä tällaisia lupauksia enää vaadita. Isin vapaapäivistä iloitaan ja välillä harmittaa kun isi ei ole kotona. Molemmat tytöt kuitenkin tietävät sen, että isiä voi mennä aina raksalle moikkaamaan ja yleensä pyytävätkin sitä. Tästä elämästä on tullut meille siis uusi normaali.
Tällä hetkellä raksalla käyminen on sekä minulle, että lapsille paljon mielekkäämpää kuin aikaisemmin. Esikoisen sanoja lainatakseni, se ei ole enää "pelkkä iso kuoppa", vaan siellä on jo ihka oikea talo, jossa voi ihmetellä ja juoksennella huoneesta toiseen. Nyt kesä aikaan raksalle lähtemisen kynnys on muutoinkin madaltunut huomattavasti. Lapsille ei tarvitse pukea useita kerroksia vaatteita päälle ja autotallissa on hyvät ja toimivat tilat esimerkiksi ruokailuun ja vaipanvaihtoon.
Lapset viihtyvät muutoinkin tontilla tällä hetkellä todella hyvin. Maailman paras ukki on hommannut tontille mm. keinut ja kaivinkoneen ja mummi on tuonut hiekkaleluja. Lisäksi tontin läheisyydessä on paljon metsää, jossa tytöt tykkäävät käydä seikkailemassa. Heidän mielestä on myös erityisen hauskaa käydä sisällä katsomassa omia huoneitaan ja on parasta päästä esittelemään taloa raksalla käyville vieraille.
"Raising kids is like a walk in the park.
Jurassic Park"
Moni sanoi, että on hullua lähteä tällaiseen rakennusprojektiin lasten ollessa niin pieniä. Toiset ovat olleet sitä mieltä, että tämä on täydellinen hetki rakentaa, sillä lapset eivät tule muistamaan rakennusaikaa ja kerkeämme nauttimaan työn tuloksesta pitkään. Itse en usko että tällaisella projektilla on hyvää tai huonoa hetkeä lasten kannalta katsottuna. Rakentaminen on koko perhettä kuormittava projekti, joka vaikuttaa varmasti kaikkiin perheenjäseniin niin hyvässä kuin huonossa. Me olemme metsästäneet tonttia todella pitkään ja nyt kun "se oikea" sattui kohdalle, oli meidän tartuttava tilaisuuteen lasten ikään katsomatta.
Hyviä puolia tässä rakentamisen ajankohdassa on ollut esimerkiksi se, että haimme lapsemme suoraan sellaiseen päiväkotiin, joka oli jo valmiiksi sillä alueella minne muutamme. Ylipäätään jo suunnitteluvaiheessa oli todella hyvä, että meillä oli jo ennestään lapsia. Näin olemme osanneet ottaa ihan eri tavalla myös lasten tarpeet huomioon talon pohjaa ja esimerkiksi säilytystiloja suunniteltaessa.
Huonoja puolia taasen on juuri arjen kuormittavuus ja se, ettei lapsilla ole tarpeeksi yhteistä aikaa isänsä kanssa. Tietysti myös kaupoilla ravaaminen ja suunnittelutyö on hieman haastavaa samalla kun pitää juosta lasten perässä. Tämän takia suurin osa suunnittelutyöstä onkin tehty lasten nukkuessa ja olemme jakaneet homman niin, että Santeri on pääsääntoisesti vastuussa raksasta ja minä lapsista ja nykyisestä kodista.
Itse olen usein kommentoinut tätä raksamatkaa sillä, että tämä on oikeaa tunteiden vuoristorataa. On hyviä ja huonoja päiviä, ihan niinkuin elämässä yleensäkin. Onneksi niitä hyviä päiviä on ollut kuitenkin huomattavasti enemmän. Oli aikoja, jolloin mietin kaikkea vain päivä kerrallaan. Jos olisin ajatellut niitä kaikki asioita, joita pitää vielä tehdä tai kuukausia ja päiviä joita on vielä edessä, olisin tullut hulluksi. Nyt kuitenkin kun vuosi on jo kulunut ja maaliviiva häämöttää on omakin fiilis paljon parempi. Voiton puolella ollaan!
Tällä hetkellä en odota mitään muuta niin paljon kuin sitä, että pääsemme näyttämään lapsille millaista elämä on ilman raksaa. Kiireetöntä yhteistä aikaa perheen kesken ja juuri sitä tavallista arkea. Kiva kun jaksoit lukea ja ihanaa alkanutta viikkoa!
<3 Jannica
Kommentit
Lähetä kommentti